Pikku lukutoukka

En koskaan ole ollut lukuihminen ja intohimoista lukijaa minusta tuskin koskaan saa. Mutta kyllä minusta on muotoutumassa pieni lukutoukka. En ole oikein koskaan tykännyt kirjojen lukemisesta, vaikka itse lapsena paljon tarinoita kirjoittelinkin. Kirjat (ei sarjakuvakirjat, vaan ihan kunnon kirjat) jotka olen oikeasti lukenut läpi voi laskea kahdella kädellä. Hyvin vähän. Ja ainoa kirja jonka olen lukenut toisenkin kerran on Ylpeys ja ennakkoluulo (Jane Austen). Rakastan Jane Austenin kirjoihin perustuvia elokuvia, Ylpeys ja ennakkoluulo aivan ehdottomasti parhaimpana, nimenomaan se vuoden 1995 6-osainen sarja. Mutta rakastan hänen kirjoitustyyliään ja vanhan ajan ihmisiä ja käytöstapoja. Luen tällä hetkellä Jane Austenin kirjaa Viisasteleva sydän. Se on suht kapea kirja joten aloitin lukuprojektini sillä. Ja olen rakastanut sitä.

Kävin (varmaan ekaa kertaa elämässäni kunnon kirjaa) ostamassa Suomalaisesta kirjakaupasta erään kirjan jota siskoni sekä hänen miehensä suosittelivat minulle. Kirjan nimi on Melkein geisha (Minna Eväsoja, 2016). Syy on yksinkertainen... pidämme Japanista. Olemme pienimuotoisia "Japani hulluja". Pidämme kovasti Hayao Miyazakin animaatioelokuvista, olemme lukeneet melko paljon japanilaisia sarjakuvia (länsimaalaisittain "mangaa") sekä olemme tykänneet tutustua japanilaiseen kulttuuriin niiden sekä muiden asioiden kautta. Haaveenani on joskus päästä Japaniin käymään. Mutta palatakseni aiheeseen...

Kevääksi puuhaa kirjan ja kasvatusten parissa

Melkein geisha ilmestyi Suomalaiseen kirjakauppaan pokkarina viime viikolla ja eilen kävin sen sitten ostamassa. Kustantamon sivulla lukee seuraavanlainen kuvaus:

Minna Eväsoja kävi 1990-luvun alussa japanilaisen teekoulun. Sen jälkeen hän on asunut ja matkustanut Japanissa, opiskellut japanin kieltä ja japanilaista estetiikkaa harvinaiseen tapaan länsimaalaisena japanilaisten joukossa. Tässä kirjassa Eväsoja kertoo mitä on saanut kokea vuosikymmenen aikana. Hän katsoo japanilaista mielenlaatua, japanilaisten asennetta elämään, Kioton arkea, ja näkee länsimaisittain merkillisen, pahimmillaan mielettömän, parhaimmillaan hullunkurisen, ihastuttavan maan.

Kirja on kokoelma hersyviä, joskus härskinrohkeita, monesti kauniita ja yleensä hauskoja tarinoita japanilaisesta kulttuurista ja siitä, kun suomalaisnainen kohtaa sen.

Odotan suurella innolla, että pääsen tätä lukemaan! Mutta tästähän minulla välähti taas seuraava idea. Pitäähän minulla olla kirjanmerkkejä jos kerran tässä kunnolla ruvetaan kirjoja läpi lukemaan...

Niiiiinpä etsiskelin taas jälleen kerran ideoita pinterestistä. Siellä tuli eteen kaikenlaista hauskaa! Tässä kun olen nyt maalaillut kaikennäköistä niin miksen voisi maalata nytkin? Ja koska alan taas päästä Japanin hurmokseen niin sehän minua inspiroi eteenpäin...

Live, laugh, love

Mikä on sen japanilaisempaa kuin kirsikankukat ja muutama kanji? Yritin etsiä mahdollisimman monen kautta, jotta tulisi oikeat kanjit löydettyä, toivon edelleen, että nuo olisi oikein. Minusta tuosta tuli oikein nätti! Toinen minkä yhdistän vahvasti Japaniin on tee. Ja miten paljon näinkään teepussikirjanmerkkejä! En lähtenyt tekemään mitään kankaasta (vielä) joten päätin kokeilla ihan vesiväripaperille sitäkin.

Se nyt melkein näyttää enemmänkin joltain onnenamuletilta... mutta ei se mitään. Minulle se on teepussi joten se on teepussi! Teen sitten uuden jossain välissä uudestaan, tuohan oli nyt sellainen kokeilu. Mutta nyt on kuitenkin vähän enemmän kirjan väliin pantavaa. Omistin vain yhden kirjanmerkin ennen näitä, joten käyttöön tulee. Eipä sitten muuta kuin viltti päälle ja kirja syliin!

- Vipu kuittaa!