Neliöistä tossuiksi

Töissä aloitimme tekemään sellaisia neulottuja palatossuja, jotka vielä tuunaamme periaatteessa kengiksi. Eli kova pohja, lämmin vuori ja muuta sellaista. Tämän saa oivallisesti tehtyä jämälangoista! Siitä innostuneena päätin tehdä ne itselleni (saimme valita tehdäkö itselle vai muuhun käyttöön). Vein omat langat ja aloin neulomaan. Eräs työkaveri sai ensimmäisen tossun tehtyä ja silloin tajusin kysyä minkä kokoiselle jalalle ohje on... 38-39 tuli vastaukseksi. Siinä sitten ystäväni ja minä katsoimme toisiamme ja totesimme niiden olevan liian isot meidän 36 kokoisille jaloille. Muutin suunnitelmani ja teen ne nyt jollekin lähisukulaiselleni, ken sellaiset kiinnostaa.

Onneksi minulla oli kotona varattuna toiset langat joista väkerrän kotona tossut. Niinpä ei harmittanut juurikaan. Tänään aloitin sitten vääntämään neliöitä! Tässä on hieman kuvaa ensimmäisistä...

Ideana on tehdä 16 neliötä (8kpl/tossu), joista yhdistettynä saadaan tossut aikoisiksi! Neliöt tehdään mielellään kahdesta tai useammasta väristä. Itselläni otettuna liukuvärjätty harmaansininen lanka sekä kermanvalkoinen kerä. Töissä väreinä minulla on musta, valkoinen ja harmaa. Saa nähä mitä saan aikaiseksi. Palailen astialle kunhan saan töitä tehtyä eteenpäin!

- Vipu kuittaa!

Helma heiluu

Päädyin eilen pitkästä aikaa ompelukoneen ääreen. Kävin läpi kangasvarastoni ja ajattelin pykäistä jotain kesämekon tapaista. Alku oli jokseenkin hyvä, mutta sitten mitä meninkään tekemään.. sovittaessani laitoin vyön ja huomasin miten kivan hameen siitä saisi jos yhdistäisin vyöhön helman. Ja niin minä sitten tein, hyvästi mekko, tervetuloa hame!

Molemmilla puolilla on polven korkeudelle ulottuvat halkiot ja perushame näin muuten. Hameen kangas on ommeltu kiinni venyvään vyöhön ja näin helppo laittaa päälle eikä tarvitse vetoketjuja, nappeja jne. Oikein kiva kesähame! Ja kangashan on todella kaunis.

Tänään iskin sakseni avokadoihini. Keskustelin kaverini kanssa jolla on käynnissä sama kasvatusprosessi ja suht samoissa aikatauluissakin mennään. Hän latvoi oman avokadonsa eilen ja niinpä päätin minäkin että aamulla voisin vähän napsia.

Ideana on 1) Saada runko paksunemaan

2) Saada runko haaroittumaan.

Vuosien takaisen avokadon kasvatuskokeiluni kävi vähän huonosti koittaessani latvoa sitä. Olin lukenut (en muista enää miltä nettisivuilta) että varren kasvatettua 6 lehteä, se tulisi latvoa. Annoin avokadoni kasvattaa kunnolla lehdet ja sitten napsaisin. Aluksi vaikutti hyvältä. Nousi pieeeenet oksien alut. Mutta vain toinen rupesi kasvamaan. Runko kyllä paksuuntui, mutta ei haaroittunut. Myöhemmin koitin uudelleen. Täysin sama kävi. Kasvi ei kuollut kumpaankaan kertaan, mutta ei vaan suostunut haaroittumaan.

Nyt kokeilin eri tekniikkaa. Katkon lehtien kasvun alkuvaiheessa! Nyt kun se on innokkaimmillaan kasvamassa, ehkä olisikin se oikea hetki... mahdollisesti. Tuloksenhan näkee jonkin ajan päästä. Sen tiedän, että tähän ne ei kuole. Minulla on 3 avokadon tainta, mutta latvoin niistä nyt vain kaksi, koska kolmatta olisi todella hankala latvoa tällä hetkellä. Katson mitä noille tapahtuu ja päätän kolmannen kohtalon myöhemmin. Mielenkiinnolla jäämme odottamaan...

- Vipu kuittaa

Kevättä kohti!

Mikään keväässä ei ole niin ihanaa kuin aurinko ja luonnon herääminen eloon. Suomen talvet ovat nykyään niin omituisia, ettei oikein tiedä varsinaisesti onko lämpöä helmikuussa tai pakkasta toukokuussa.. mutta joka tapauksessa maaliskuu on nyt alkanut ja ainakin itselläni maaliskuussa alkaa kevät. Ja kevät tarkoittaa auringon hyväilyä, parvekkeen laittamista, multaisia sormia. Ei tosin vielä pakkasilla. Mutta järjestelyjä voi tehdä!

Multaa minulla on vähäsen ostettuna jo. Siemeniä löytyy mm. retiisiä, ruohosipulia, basilikaa sekä rucolaa. Tarkoitus olisi hankkia myös minttua. Ruukkuja olen yrittänyt etsiä ja prismasta löysinkin aika kivan oloisen sarjan. Mutta siihen pystyy vielä rauhassa keskittymään tämän kuun ja huhtikuun puolella. Myös on jatkuvassa suunnitteluprosessissa tulevan parvekepuutarhani järjestelystä parvekkeelle.

Ainoa tällä hetkellä käynnissä oleva kasvatusprojekti on avokadoni jotka ovat taas venyneet pituuttaan!

Viikko sitten

Eilen

Tänään

Tämä osoittaa minun mielestä aika hyvin miten nopea kasvuinen avokado on alussa. Edellinen ei kerennyt elämään kuin noin 1,5-2 vuotta. Miehenikin on yllättynyt avokadon nopeakasvuisuudesta. Kevät taitaa olla lähes kaikilla kasveilla parasta aikaa. Odotan kyllä todella innolla miten kesällä parvekkeella olo vaikuttaa avokadon kasvuun!

Toivottavasti pääsen tulevissa kirjoituksissani kertomaan muistakin puutarhaan liittyvistä asioista kuin vain avokadojeni hehkuttamisesta! Eiköhän pikku hiljaa ala tulla muutakin hankintaa ja alustavia suunnitteluja. Palaillaan!

- Vipu kuittaa!

Avokadot kasvaa kasvamistaan

Tullakko vai eikö tulla. Sen kysyin kirjoittaessani avokadon aluistani, kun yksi oli alkanut kasvaa ja kahta muuta odottelin. Se oli 6.-7.2. Ensimmäinen oli kasvanut siemenen yli noin 1 cm 16.2. Toinen oli myös lähtenyt kasvamaan ja kolmas näytti pientä alun merkkiä. Olin matkoilla 17.-23. ja jätin avokadot mieheni hoiviin. Kotiin tultuani olin innoissani paitsi kotiin tulemisesta ja mieheni näkemisestä, myös avokadoistani!

Ne olivat kasvaneet hurjaa vauhtia niin kuin avokadoilla on tapana. Odotan innoissani kuinka paljon ne tulevat kevään ja kesän aikana kasvamaan, varsinkin kun pääsen loppukeväästä laittamaan ne parvekkeelle! Nyt lähdetään vähän kaupungille ja toivottavasti löytäisin ruukkuja joista saan myöhemmin rakennettua parvekepuutarhani! Palaillaan!

- Vipu kuittaa!

Maalia ja sydämiä

Minulla oli jäänyt pöydälle valmiiksi leikattuja kaitaleita kirjanmerkkejä varten, joita voisin tuherrella jos jotakin ideaa sattuisi putkahtamaan päähän. Kaivelin omia kätköjäni ja löysin häistä ylijääneitä tarvikkeita. Niiden seassa oli tarrasydämiä. Niinpä pääni teki 1+1=2 ja nappasin ne mukaani. Teippasin kirjanmerkkipohjan kiinni pahviin ja asettelin sydäntarroja siihen päälle. Vettä, maalia ja antaa kuivua...

Irrotin tarrat kuivumisen jälkeen ja näin jäi valkoiset siluetit joita ympäröi sininen ja punainen... ylimmän sydämen yläkulma valitettavasti maalatessa irtosi jolloin maalia levisi hieman. Mutta ei se katastrofi ole!

Kirjanmerkistä tuli ihan hauska! Ensin tarkoitukseni oli maalata koko merkistä vain samanvärinen niin että valkoiset kuviot jäisi esim siniseen pohjaan esille. Mutta aloin taas kikkailemaan... eikä yhtään haittaa! En hirveästi ole aikaisemmin tehnyt tällä tekniikalla juttuja vaikka onkin ollut ennestään tuttu jo kauan. Ideana pyrkiä hyödyntämään erilaisia asioita tekemisessään! Katsotaan mitä muuta laatikoista kaivautuu...

- Vipu kuittaa!

Purjepaatti kesäillassa

Uusin tauluni on sydäntäni lähellä olevasta aiheesta, nimittäin merestä ja purjeveneestä. Mallina on minun ottama valokuva vuoden 2013 kesältä. Varsinkin Kotkan saaristo on lähellä sydäntäni ja meri on geeneissäni. Oli tiukkaa muuttaa sisämaahan, kun koko pienen elämänsä oli asunnut merikaupungeissa. Mutta onneksi Mikkelissä on paljon vesistöä joka auttaa ikävään. Nyt pääsin maalaamaan rakkauttani.

20 cm x 20 cm

Minun vanha tietokoneeni ainakin vähän vääristää taulun väritystä, mutta ei se mitään. Luonnossa hienommat värit! Nyt tuossa ei oikein näy itsellä esimerkiksi keltaiset sävyt, jotka ovat aika oleelliset taulussa. Mutta idean näkee. Ja siitä tuli oikeasti aika hieno, vaikka epätoivo meinasikin taas iskeä kerran jos toisenkin.

Minulla oli tuossa välissä vielä yksi taulu, ja mietin pitkään laitanko tänne vai en... mutta ajattelin nyt kuitenkin laittaa. Jokaisella taiteilijalla tulee niitä ei-niin-onnistuneita tuherruksia. Joten tässä on nyt minun tuherrus...

Tarkoituksena olla vihertynyt vajan seinä jota pitkin on kasvamassa kukkaköynnöstä. Mallina oli valokuva, jota sitten yritin mukailla. Mutta.. no.. tuo nyt on tuollainen. Ei se nyt täysin epäonnistunut ole, mutta ei kuulu hyviin teoksiini.

Minulta loppuivat taustat, joten kävin ostamassa uusia. Pääsee tuhertamaan lisää, nyt kun vauhtiin on päästy! Tämä on ollut aivan loistavaa terapiaa minulle. Ja koska suurinosa tauluista kuitenkin on onnistuakseen niin mikäs tässä maalaillessa. Jos isket silmäsi johonkin mikä kiinnostaisi saada itselle niin laita kommenttia tulemaan!

- Vipu kuittaa!

Pikku lukutoukka

En koskaan ole ollut lukuihminen ja intohimoista lukijaa minusta tuskin koskaan saa. Mutta kyllä minusta on muotoutumassa pieni lukutoukka. En ole oikein koskaan tykännyt kirjojen lukemisesta, vaikka itse lapsena paljon tarinoita kirjoittelinkin. Kirjat (ei sarjakuvakirjat, vaan ihan kunnon kirjat) jotka olen oikeasti lukenut läpi voi laskea kahdella kädellä. Hyvin vähän. Ja ainoa kirja jonka olen lukenut toisenkin kerran on Ylpeys ja ennakkoluulo (Jane Austen). Rakastan Jane Austenin kirjoihin perustuvia elokuvia, Ylpeys ja ennakkoluulo aivan ehdottomasti parhaimpana, nimenomaan se vuoden 1995 6-osainen sarja. Mutta rakastan hänen kirjoitustyyliään ja vanhan ajan ihmisiä ja käytöstapoja. Luen tällä hetkellä Jane Austenin kirjaa Viisasteleva sydän. Se on suht kapea kirja joten aloitin lukuprojektini sillä. Ja olen rakastanut sitä.

Kävin (varmaan ekaa kertaa elämässäni kunnon kirjaa) ostamassa Suomalaisesta kirjakaupasta erään kirjan jota siskoni sekä hänen miehensä suosittelivat minulle. Kirjan nimi on Melkein geisha (Minna Eväsoja, 2016). Syy on yksinkertainen... pidämme Japanista. Olemme pienimuotoisia "Japani hulluja". Pidämme kovasti Hayao Miyazakin animaatioelokuvista, olemme lukeneet melko paljon japanilaisia sarjakuvia (länsimaalaisittain "mangaa") sekä olemme tykänneet tutustua japanilaiseen kulttuuriin niiden sekä muiden asioiden kautta. Haaveenani on joskus päästä Japaniin käymään. Mutta palatakseni aiheeseen...

Kevääksi puuhaa kirjan ja kasvatusten parissa

Melkein geisha ilmestyi Suomalaiseen kirjakauppaan pokkarina viime viikolla ja eilen kävin sen sitten ostamassa. Kustantamon sivulla lukee seuraavanlainen kuvaus:

Minna Eväsoja kävi 1990-luvun alussa japanilaisen teekoulun. Sen jälkeen hän on asunut ja matkustanut Japanissa, opiskellut japanin kieltä ja japanilaista estetiikkaa harvinaiseen tapaan länsimaalaisena japanilaisten joukossa. Tässä kirjassa Eväsoja kertoo mitä on saanut kokea vuosikymmenen aikana. Hän katsoo japanilaista mielenlaatua, japanilaisten asennetta elämään, Kioton arkea, ja näkee länsimaisittain merkillisen, pahimmillaan mielettömän, parhaimmillaan hullunkurisen, ihastuttavan maan.

Kirja on kokoelma hersyviä, joskus härskinrohkeita, monesti kauniita ja yleensä hauskoja tarinoita japanilaisesta kulttuurista ja siitä, kun suomalaisnainen kohtaa sen.

Odotan suurella innolla, että pääsen tätä lukemaan! Mutta tästähän minulla välähti taas seuraava idea. Pitäähän minulla olla kirjanmerkkejä jos kerran tässä kunnolla ruvetaan kirjoja läpi lukemaan...

Niiiiinpä etsiskelin taas jälleen kerran ideoita pinterestistä. Siellä tuli eteen kaikenlaista hauskaa! Tässä kun olen nyt maalaillut kaikennäköistä niin miksen voisi maalata nytkin? Ja koska alan taas päästä Japanin hurmokseen niin sehän minua inspiroi eteenpäin...

Live, laugh, love

Mikä on sen japanilaisempaa kuin kirsikankukat ja muutama kanji? Yritin etsiä mahdollisimman monen kautta, jotta tulisi oikeat kanjit löydettyä, toivon edelleen, että nuo olisi oikein. Minusta tuosta tuli oikein nätti! Toinen minkä yhdistän vahvasti Japaniin on tee. Ja miten paljon näinkään teepussikirjanmerkkejä! En lähtenyt tekemään mitään kankaasta (vielä) joten päätin kokeilla ihan vesiväripaperille sitäkin.

Se nyt melkein näyttää enemmänkin joltain onnenamuletilta... mutta ei se mitään. Minulle se on teepussi joten se on teepussi! Teen sitten uuden jossain välissä uudestaan, tuohan oli nyt sellainen kokeilu. Mutta nyt on kuitenkin vähän enemmän kirjan väliin pantavaa. Omistin vain yhden kirjanmerkin ennen näitä, joten käyttöön tulee. Eipä sitten muuta kuin viltti päälle ja kirja syliin!

- Vipu kuittaa!

Tullakko vai eikö tulla

Kerroin toissakertaisessa kirjoituksessani, että laitoin 3 avokadon siementä ruukkuun multaan. Nyt yksi on antanut merkkejä kasvun alkamisesta. Muut nököttävät vielä miettimässä lähtisinkö kasvamaan vai en...

Kolme avokadon siementä

Sieltä pikkuinen alku kuikuilee

Tämä on aina yhtä jännittävää! Olen kerran aikaisemminkin kasvattanut avokadon siemenestä taimen. Nyt niitä on kolme, saa nähdä lähtevätkö kaikki kasvamaan. Koska tämä yksi on ainakin aloittanut elämäänsä, parin viikon aikana pitäisi alkaa näkyä tuloksia enemmänkin. Kun avokado lähtee kasvamaan, se alkaa kasvaa räjähdysmäisesti. Parhaimmillaan edellinen avokadoni saattoi kasvattaa varttaan 1,5 cm vuorokauden aikana! Jos vertaa appelsiiniin joita kasvatin, ne olivat kahden vuoden ikäisinä 15 cm korkuisia. Avokadolla meni pari viikkoa kasvattaa itseään 15 cm... katsotaan kuinka kovin mieheni yllättyy tästä nopeudesta. Ja mielenkiintoista nähdä kuinka kovin nämä kasvaa, kun voi laittaa parvekkeelle kesäksi!

- Multasormi kuittaa!

Taiteilijan alku

Anopille maalaus - projektini eteni hyvin. Alun alkaen anoppini siis sanoi, että mielellään haluisi minulta maalauksen. Aihetta ei aluksi annettu. Sitten aloimme kehittelemään... pitäisiköhän maalata kukkia... no hän tykkää päiväperhosista... lähdin etsimään netistä kuvia perhosista ja kukista. Törmäsin kuvaan jossa oli minusta ihanat värit, yksi kukka ja yksi perhonen. Kokoa kyselin ja toive oli saada vähän isompi taulu, joten ostin 30cm x 40cm. Niinpä tarvikkeet hallussa ja kuva etsittynä rupesin työstämään sitä.

Maalaillessa kehittelin omanlaisia tekniikoita omasta päästä, koska haaste oli mm saada oikeanlaisia värejä aikoiseksi. Yllättävän haastavaa akryyleillä. Mutta rupesin venksailemaan eri ideoilla ja niin aloin saada aikoiseksi sitä mitä halusinkin. Aluksi tuntui ettei tästä tule yhtään mitään. Mutta pienillä asioilla aina välillä toivo alkoi pilkahdella. Painetta toi myös se että teos oli menossa appivanhemmilleni ja tiesin, että se laitetaan näkyvälle paikalle... Sain maalauksesta paljon kiitosta ja monet tykkäsivät nimenomaan väreistä. Olen itsekkin lopputulokseen tyytyväinen joten kaikkihan on sitten hyvin.

Nyt voi ruveta uusien luomuksien pariin. Seuraavaan on jo taas pohja tehty, saa nähdä mitä siitä tulee. Ryhdyn myös kaivamaan vanhoja kuvia, jos sieltä löytyisi jotain mihin tarttua...

- Vipu kuittaa

Mäntymetsiä

Tein seuraavaan maalaukseen pohjan jo tuona päivänä jolloin sain perhos-maalaukseni tehtyä. Niinpä se sai kuivua yön yli ja kävin sen kimppuun seuraavana aamuna. Aluksi tuntui että saa nähdä mitä tästä tulee, koska otin haasteellisen kuvan malliksi...

Minä kuulun niihin ihmisiin, jotka tempaisee suoraan haastavia töitä itselleen tai haluaa tehdä asioita loppujen lopuksi mutkan kautta. Pianon soitossa piti opetella ranskalaista elokuvamusiikkia ja neulomisessa kuvioihin keksin ohjeet valmiista tuotteista, koska "ei jaksa etsiä ohjeita". Niinpä törmäsin tähän kuvaan ja totesin että tuosta tulisi todella nätti taulu!... jos vain keksisi miten saa maaleilla usvaisen näköistä ja toisaalta tarkkaa pientä näperrystä. Mutta eihän siinä auttanut kuin ryhtyä hommiin.

Olen huomannut, että akryyleillä on vaikeaa saada kirkkaita värejä. Mutta eihän se menoa haittaa. Lopputuloksesta tuli minusta ihan onnistunut. Vähän kun pyöritteli päässään miten saisi asiat "ilmaistua" niin kyllä siitä pikku hiljaa taulu alkoi syntyä. Tarkat viivat puunrunkoon tein mustalla tussilla. Ihan perus tussilla. Oli vaikea häivyttää rajat, missä kohtaa tarkka alkaa sumentua ja miten saan sen tehtyä tussilla?! Mutta kyllä siinä aikani kikkailtuani onnistuin siinä ihan ok. Paljon sain tästä kehuja joten kaipa voin olla ihan ylpeä.

Seuraavana projektina on tehdä anopille maalaus, laittelen tänne sitten kuvia kun on valmista! Kukkaa ja perhosta tulee taas! Projekti etenee pikku hiljaa :)

Tunkaisin muutes avokadon siemenet eilen multaan, saa nähä miten käy. Siemeniä on kolme kappaletta ja ovat olleet vedessä aukenemassa ja itämässä. Niihin alkoi tulla hieman juuren tynkää ja vähän näytti siltä, että alkaisi kohta tunkemaan varsia ylöspäin. Olen kerran aikaisemmin kasvattanut avokadosta puuta, siitä ehti tulla joku tippa yli 40 cm korkea, mutta valitettavasti sen tuhoksi koitui ulkomaanmatka (sitä ei kasteltu). Toivon että nämä alkavat nyt kasvattaa juuriaan kunnolla ja varret lähtisi nostamaan itseään kohti taivasta. Laitan siitäkin tänne myöhemmin kuvia ja kertomusta lisää!

- Vipu kuittaa