keskiviikko 20. joulukuuta 2017

Kohti luomumpaa osa II

Pesuaineet, tuo kemikaalien paratiisi. Pesuaineet kehittyvät koko ajan tehokkaammiksi. "Nyt lika ja rasva lähtee vain yhdellä pyyhkäisyllä!". Markkinoille tuodaan lisää tehokkaampia aineita joilla puhdistamisesta tehdään helpompaa. Bakteerit ovat kauhistus ja rasvaisuus iljettävää.

Jokainen meistä on käyttänyt näitä ihmeaineita ja kyllä ne tehoavat. Mutta jotta niissä olisi tehoa, kemikaalien määrä lisääntyy samaan tahtiin kuin uudet tuotteet. Ja mitä enemmän kemikaaleja, sitä enemmän niitä pääsee niin luontoon kuin meidän kehoomme. Itse halusin tähän muutoksen.


Netin ihmeellisestä maailmasta löytyy asiaan hyvin paljon aineistoa. Eri diy ohjeita yhdistellen olen viimein päätynyt kahteen aineeseen, jotka nyt valmistan kotona. Ne, jotka ovat tähän perehtyneet aikaisemmin, eivät ylläty. Tottakai pääosissa toimii vesi ja etikka.

Huuhteluaine

Halusin pyykinpesuun huuhteluaineen, joka jättää pyykin hyvän tuntuiseksi ja raikkaan tuoksuiseksi. Niinpä kokeilin ja päädyin tähän ohjeeseen:

4 dl etikkaa
1 dl vettä
20 tippaa eteeristä öljyä

Sekoitetaan huolella ennen käyttöä. Annostellaan 0,5-1 dl/pesu. Yleensä minä käytän 0,5 dl.

Yleispesuaine

Yleispesuainetta käytän lähes kaikkeen kodin puhdistamiseen. Niin vessa, lavuaarit, lattiat, tasot kuin tiskitkin hoituu tällä yhdellä liuoksella. Ja ohje on helppo:

3 dl etikkaa
3 dl vettä
1-2 sitrusta (itse pidän eniten sitruunasta)

Käytän sitruksen mehut ruuanlaitossa ja jäljelle jäävät kuoret leikkaan neljään osaan. Mittaan nesteet purkkiin ja lisään sitruunan kuoret. Seos jätetään muhimaan muutamaksi päiväksi.

Sitrus itsessään on hyvä puhdistuksessa ja muhimisen ideana on se, että sitruunasta erittyy aineita liuokseen joka parantaa pesuaineen tehoa sekä se pehmentää etikan hajua. Tähän käytettävä aika on ollut maku asia. Ohjeissa se vaihteli kahdesta päivästä kahteen viikkoon. Itse olen todennut 4 päivää olevan omaan käyttöön sopiva.

Meillä on kotona lähinnä sellaisia pintoja joiden puhdistuksessa liuosta ei tarvitse laimentaa. Puu- ja lattiapintoihin käytettäessä laimennan vedellä.

Tiskatessa liuotan astioita aina ensin vedessä, sillä jo saa liat yleensä irti. Sen jälkeen teen tiskiveden vedestä ja yleispuhdistusaineesta. Sienellä tiskaus, nopea huuhtelu ja kuivauskaappiin. Enää ei tarvitse pelätä onko astioissa kemikaaleja pesuaineen jäljiltä, koska tiskiaineen kaikkia osia voi nauttia sisäisesti. Vettä säästetään ja astioista tulee puhtaita. Eikä ole katastrofi jos paistinpannu jää vähän rasvaiseksi.

Seuraavassa osassa keskityn kierrättämiseen! See ya soon.

- Vipu kuittaa!

sunnuntai 17. joulukuuta 2017

Kohti luomumpaa osa I

En ole sellainen "nyt koko elämä uusiksi, pelkkää luomua ja zero-waste!", mutta haluan pienillä teoilla olla hieman ympäristöystävällisempi ja miettiä enemmän mitä ostan ja miten voisi vähentää esimerkiksi muovijätettä.
Aion tehdä asiasta muutaman kirjoituksen ja kertoa niistä pienistä askeleista joita olen tehnyt omalta osaltani. Tässä kirjoituksessa näytän mitä olen tehnyt kauneushoidon suhteen.


En ole koskaan ollut kovinkaan huomaavainen kasvojeni puhtautta kohtaan tai hoitanut kehoni ihoa sen suuremmin. Osa syy on ollut siinä, että kiitos markkinointi mössön ja ihonhoito tutoriaalien, kasvojen hoito ja meikin poisto on ollut iso ponnistus. Niinpä meikin peseminen on jäänyt hyvin vähälle, varsinkin kun kasvot ovat säilyneet melko hyvin ilman näppylöitä ja meikkien aiheuttamia ongelmia, joita monille tulee, jos kasvoja ei hoida kunnolla.

Yleisesti ottaen pitäisi olla meikinpoistoaine kasvoille ja toista silmämeikille, kasvovesi, rasvoja niin kasvoille kuin silmille, keholle, käsille ja jaloille... ja listaa voisi jatkaa varmasti. Tämä kaikki kustantaa hirveästi niille jotka tätä rulianssia jaksavat pitää. Minä en ole jaksanut sitä koskaan. Mutta tapoihini on tullut nyt muutosta. Syynä on hyvin yksinkertaiset menetelmät kyseiseen ongelmaan.


Varmasti useat ovat törmänneet tähän, kookosöljyn käyttö. Käytän kookosöljyä kasvojen puhdistukseen, koska se hoitaa kaiken kerralla. Pesen ensin kasvoja pyyhkeestä itse tehdyllä pesulapulla ja sen jälkeen samaisesta pesulapusta tulee "kestovanulappu", jota käytän kasvojen puhdistamiseen ja meikin poistamiseen kookosöljyllä. Samalla öljy toimii rasvana. Sinänsä minun tapauksessa meikin poisto on helppoa, koska yleensä meikkaan vain silmien alueen.


Kehon ihonhoito "rutiinina" käytän hyödyksi saunomista, jota suomalaisena saunaihmisenä tulee harrastettua joka viikko. Käytän pesemisessä pesuaineiden lisäksi samaisesta karheasta pyyhkeestä tehtyä käden ympärille menevää pesulappua. Ihon kuorimista kuorinta-aineella suositellaan tekeväksi kerran viikossa ja niin olen tehnyt jo jonkin aikaa.

Suihkun jälkeen kuivateltuani ja jäähdyteltyäni käytän rasvaukseen ihanaa OrganicShop Body Cream:ia. Rasva imeytyy hyvin ja jättää ihanan tuoksun. Samaiselta merkiltä on hyväksi osottautunutta käsirasvaa, koska niin minulla kuin miehelläni iho kuivuu erityisesti talvella. Tuotteet ovat 99% luonnonmukaisia ja minusta hinta-laatu suhde on hyvä.

Tuli aika pitkä teksti, mutta nämä ovat helpottaneet minun kauneuden hoitoa rutkasti. Pesulappu ja kookosöljy ovat lavuaarin reunalla, josta se on helppo ottaa käyttöön huuhtelun kautta. Rasva(t) on vieressä, josta se on helppo napata mukaan suihkun jälkeen.

Palaan astialle myöhemmin seuraavan osa-alueen kanssa! Nähdään pian.

- Vipu kuittaa!

perjantai 8. joulukuuta 2017

Villasukkia ja pitsikuviota

Aloin elokuun lopulla tekemään villasukkia ja tosissaan ovat olleet valmiina jo syyskuun puolivälistä lähtien. Kaikenlaisen sähellyksen jälkeen saan viimein tehtyä kirjoituksen niistä. Näiden villasukkien idea oli olla normaalia ohuemmat ja halusin niihin yksinkertaisen pitsikuvion. Pinterest esiin ja niinpä löysin tämän:


Löydettyäni kuvion seuraava vaihe oli valita langat. Melkoisesta varastosta minulla oli entuudestaan ohuempaa luonnonvalkoista lankaa sekä "normi" paksuista metsänvihreää muistaakseni seiskaveikkaa. Päätin tehdä resorin, kantapään ja kärjen vihreällä ja varren valkoisella.


Tein kuvion ainoastaan eteen. Halusin tehdä villasukista kuitenkin yksinkertaiset pienellä twistillä. Olen erittäin tyytyväinen lopputulokseen! Minusta niistä tuli kauniit ja juuri sellaiset kuin suunnittelin. Tiedän että kantapää on yhtä vahva kuin yleensäkin ja silti kokonaisuutena sukat ovat ihanan kevyet sekä sirot.

Sellainen pieni postaus tähän kohtaan ja myöhemmin tulossa lisää! See you soon!

- Vipu kuittaa!

tiistai 17. lokakuuta 2017

Sokeroidut inkivääripalat ja inkiväärisiirappi

Muistan syöneeni joskus lapsena sokeroituja inkivääripaloja. Ne olivat jotain eksoottista. Inkivääri on todella vahva ja potkua löytyy. Mutta sokeroituina niistä tuli makeampia ja lempeämpiä, vaikka kyllä inkivääri silti tuliselta maistui. Ei koskaan käynyt mielessäkään, että niitä tekisi itse kotona ennen kuin törmäsin netin ihmeellisessä maailmassa yksinkertaiseen sokeroitujen inkivääripalojen ohjeeseen. Pakko oli kokeilla!


Ja miten hyviä niistä tulikaan. Nämä ovat loistavia jos kurkku tuntuu hieman karhealta ja inkiväärin rakastajalle ne ovat kuin karkkia! Samalla syntyi todella hauskan makuista inkiväärisiirappia! Loistavaa aamulla myslien kanssa ja alkuperäisessä ohjeessa oli vinkkinä drinkkien sekaan makusiirappina (alkuperäinen ohje tästä). Käy katsomassa herkkujen puolelta ohje!

- Vipu kuittaa! 

keskiviikko 11. lokakuuta 2017

Piponi 2017

Vuosi sitten, kun kirjoitin tekemästäni sinisestä setistä, kerroin tekeväni joka vuosi uuden pipon ja usein myös huivi. Tämäkään vuosi ei ole poikkeus. Tällä kertaa tosin kaulaliina on ihan kaupasta ostettu ja teen pipon lisäksi perinteiset lapaset...


Neuloin pipon Novita Story-langasta. Lähdin kaupasta etsimään huiviini sopivaa väritystä ja niinpä päädyin tähän. Langan paksuus on 12 silmukkaa 10 cm joten pipo on muhkea ja lämmin. Tupsussa käytin samaa sekä hieman ohuempaa luonnonvalkoista.
Maltoin pitää kuvion simppelinä. Normaalisti on palmikkoa tai muuta sähellystä, mutta nyt pidin neuleen 4 oikein, 4 nurin. Lopussa kavensin ensin nurjaa. Pidän lopputuloksesta todella paljon!
Nyt alkaa lapasten teko!

- Vipu kuittaa

perjantai 6. lokakuuta 2017

Viiniköynnöksen leikkuu

"Kesä" on ohi ja ollaan jo lokakuussa. Olen ihan tyytyväinen, ettei tänä vuonna ollut vielä satovuosi. Niin kesä kuin syksy oli niin viileä ja eletty aika pitkälti ilman aurinkoa, joten sato ei olisi varmaan edes kerennyt kypsyä... tai ei ainakaan olisi ollut makeaa.

Olemme pikku hiljaa syksyn lopussa. Koska ilmat ovat niin viileät, ajattelin hoitaa syysleikkuun ja valmistella köynnöksen talvilepoa varten. Sitä ei tiedä milloin ensimmäiset pakkasyöt saapuu.

Köynnös ennen leikkuuta

Ensin piti päättää mistä haluaa leikata ja mitä jätetään jäljelle. Ostaessani köynnöksen ajatus reippaasta silpomisesta syksyllä oli aika pelottava. Mutta luin ettei köynnöstä voi tappaa liialla leikkaamisella. Se miten paljon köynnös kasvoi kesän aikana helpotti projektia, koska sitä oli pakko leikata suuruutensa takia.
Tarkoitukseni on kasvattaa köynnöksestä puun kaltainen ja sato roikkuisi sen oksilla. Tärkeintä oli katsoa pituus, jäljelle jätettävät oksat ja silmujen määrät. 


Suurimmasta osasta jäljelle jäävistä silmuista alkaa kasvaa uusia versoja. Päätin käyttää kahta päärunkoa yhden sijasta. Päärunkoon jätin kaksi oksaa joissa kummassakin on 3 silmua. Oksat eivät ole kovin paksut, mutta ovat jo saaneet puumaisen rakenteen. Katsotaan mitä niistä kehkeytyy ensi vuonna.
Toisessa ei ollut tarpeeksi vahvoja oksia jäljelle jätettäväksi. Toivon rungossa olevien silmujen tuottavan uusia ja vahvempia oksia joista voisi kehkeytyä myöhemmin satoa.


Käytän köynnöksen omia lehtiä mullan suojaamiseksi ja eristämiseksi. Lehtiä kasaantui paljon, koska köynnös oli niin suuri. Yritän hommata päälle myös muuta eristettä. Seuraavana listalla on hommata jonkin näköinen suojapeite. Paljon auttaa se, että on lasitettu parveke.
Olen alkanut harventamaan kastelukertoja ja tässä on auttanut jatkuva ilmankosteus, koska multa pysyy pidempään kosteana. Toivottavasti köynnös selviää hengissä ensi kevääseen!

Tällaista tällä kertaa parvekkeella!

- Vipu kuittaa

torstai 7. syyskuuta 2017

Mummon sipulipussit

Se on kiva fiilis, kun keksii jollekin ongelmalle ratkaisun. Ongelmani oli tällä kertaa sipulit. Nykyään pyrin ostamaan sipulini tarpeen mukaan, koska liian usein on käynyt niin että suuressa sipulipussissa olevat sipulit pilaantuvat, kun en muista käyttää niitä. Ostan sipulit yksittäisinä kappaleina, kuitenkin yleensä yksi tai kaksi ylimääräistä varoin vuoksi ja valkosipulia täytyy aina olla talossa.

Kohtaan aina säilytysongelman. Ne jää pyörimään pitkin pöytää tai leikkuulautaa. Niinpä toissapäivänä katsellessani yhtä sipulia, valkosipulia ja inkiväärin palasta mieleeni muistui lapsuudesta mummon virkkaamat sipulipussit.


Niinpä päätin rykäistä pienen sipulipussin ja laittaa sen roikkumaan seinällä olevaan koukkuriviin. Nyt sipuleille ja inkiväärille löytyy sopiva pikku pussukka, mihin ne humpsahtaa mukavasti odottelemaan seuraavaa ruokaa.
Pussi on tosiaan virkattu. Aloitin pienestä 6 silmukan ympyrästä ja siitä jatkoin sen kokoiseksi kuin tahdoin silmukoilla ja pylväillä. Suulle tein puoliympyröistä reunuksen. Jos haluaa, väleihin voisi laittaa myös nauhan jolla sulkea pussin. Mutta ei sen vaikeampaa tehdä sopivaa pussukkaa.
Ongelma ratkaistu ja muut projektit jatkuu...

- Vipu kuittaa

tiistai 29. elokuuta 2017

Pitsikuvioita ja villasukkia

Kesä on kääntänyt seuraavan sivun ja vuodenaika vaihtuu syksyyn. Näin kasvit vaihtuvat käsitöihin. Se tarkoittaa lankojen ja puikkojen ottamista esiin. Ensimmäisenä ajattelin tehdä villasukat.

Kävin läpi ensimmäistä lankapussia, jossa on seiskaveikkoja ja hieman ohuempia lankoja. Tyyliltään ajattelin pitsikuviota. En ole vähään aikaan neulonut pitsikuviota niin päätin aloittaa kevyesti.


Pitsiin sopii luonnonvalkoinen. Se tuo keveyttä ja suloisuutta. Pariksi otin metsänvihreän jota jäi yli viime syksynä tekemistäni mieheni villasukista. Nähtäväksi jää miten pitkät sukista tulee. Teen sukista hieman tiukemmat kuin normaalisti, koska yleensä ne alkuvenymisessä eivät tahdo pysyä ryhdissään. Niinpä teen nyt hieman venymisvaraa.

Kuva otettu pinterestistä

Näissä sukissa teen kuvion vain eteen. Kuvio on aika yksinkertainen. Katsotaan miltä sukat loppujen lopuksi näyttää... Palailen lankojen kanssa astialle myöhemmin! 

- Vipu kuittaa! 

maanantai 21. elokuuta 2017

Welcome to our balcony

Asumme kerrostalossa ja meillä on ihanan iso parveke. Viime kesänä oli taloissa perusteellinen parvekeremontti, jonka johdosta meillä on parveke viimeisen päälle kunnossa. Ja kun pinta-alaa löytyy, se on tällaiselle sisustusintoilijalle mitä parhain kohde toteuttaa haaveitaan.

Pari viikkoa sitten talomme kattoon alettiin laittaa uutta pinnoitetta. Viime kesän remontista kattolautojen väliin oli jäänyt hiekkapuhalluksesta hiekkaa ja nyt kun työmiehet tärisyttelivät kattoa, tuo hiekka tietty pöllysi parvekkeelle. Kaikki yltäpäältä hiekassa... Niinpä kun työt loppuivat kuurasin parvekkeen ja pesin kaikki hiekkaiset tekstiilit sekä pinnat. Nyt on taas raikasta ja illat alkavat mukavasti hämärtyä, joten päästään nautiskelemaan tunnelmavalaistuksesta.

Vihertävä parvekkeemme

Pidän parvekkeestamme hyvin paljon. Olen yrittänyt pitää yllä tietynlaista tyyliä. Valkoisia ruukkuja, mustavalkoisia tekstiilejä, luonnonvärejä. Yksinkertaisuus ennen kaikkea.


Rakastan lyhtyjä ja kynttilöitä. Ne tuovat tunnelmaa ja lyhdyt ovat kuitenkin halutessa monikäyttöisiä, niihin voit rakentaa sisälle ihan millaisen maailman vain haluat. Kasveja, valoketjuja... Mitä vain keksit.


Kasvit ovat suuressa osassa meidän parvekkeellamme. Ne tuovat raikkautta, väriä ja iloa. Ja koska puutarhat ja kasvattaminen on lähellä sydäntäni, kasvit kuuluvat automaattisesti kuvioon mukaan.


Pitäähän parvekkeella vähintään sivupöytä olla. Minä tuunasin viime syksynä tuon noin 20 vuotta vanhan pienen pöydän, kun sain sen vanhemmiltani (katso tarina tästä) ja hyvin on palvellut. Keskitaso on loistava huopien säilytykseen. Jälleen tietty lyhty ja minttua kasvamassa.


Illalla on kiva istuskella pehmoisella rahilla ja nauttia tunnelmasta. Tuo oli nojatuolimallisena aikaisemmin, mutta piti saada niin miehelle kuin itselle jotain missä istua, päätin laittaa alle hieman tukea ja laskin selkänojan vaakatasoon. Näin sain aikaan sohvan. Avokadoa on mukava seurailla vieressä.


Illassa on tunnelmaa. Vähän kynttilöitä palamaan lyhtyihin ja paperipallovaloketjut loistamaan. Ensimmäisessä kuvassa myös näkyy jalkalamppu pöydän takana josta saa säädeltyä tarvittaessa tunnelmavalaistusta hieman lisää. Meinasin eilen illalla nukahtaa parvekkeelle, kun tuli niin rauhallinen olo. Ja siihen rauhalliseen oloon minä pyrinkin.

- Vipu kuittaa

torstai 17. elokuuta 2017

Key Lime Pie italialaisella marengilla

Katselin eilen Australian Masterchef:ia ja, niin kuin aina, se inspiroi minua jälleen hieman kokkailemaan. Haasteessa oli sitruunan käyttö ja aloin miettimään jääkaapissa olevia limejä. Ensimmäisenä netistä tuli vastaan Key Lime Pie. Minun on pitänyt kokeilla sitä jo pitkään. Niinpä marssin kauppaan ja ostin uupuvat tarvikkeet.

Kotiin päästyäni aloin piirakkaa tekemään ja voi että olisin halunnut syödä sitä jo illalla, mutta onneksi se oli yön yli jääkaapissa. Päätin käyttää ohjeesta ylijääneet kananmunan valkuaiset ja aamulla tempaisin marengin. Ja kyllä tuli hyvää...


Käy katsomassa herkuista ohje, kokeile ja anna makujen valloittaa!

- Vipu kuittaa!

keskiviikko 16. elokuuta 2017

My Photography Challenge

Netin ihmeellinen maailma inspiroi minua jälleen kerran. Kaikki on pullollaan erilaisia kuukauden haasteita ja tavotteita, mutta nyt törmäsin sellaisiin joissa keskityttiin valokuvaamiseen. Oli listattu erilaisia kuvaustekniikoita sekä aiheita. Niinpä päätin soveltaa ne omaan tekemiseen...


Otin varastoistani paksun luonnosvihkon. Etsin helpon fonttityylin jolla voin kirjoittaa käsin ja tein ensimmäisen sivun. Sen jälkeen latasin muutaman kuukausi/vuosihaasteen ja kirjoitin niistä oman listan. Lisäilin myös omia ideoita. Nyt kohtia on hirveän paljon, mutta onneksi vihko on paksu.


Ideana on ottaa kuvia aiheisiin liittyen, tulostaa/teettää niistä paperikuvat ja kiinnittää aiheisiin kuuluville paikoille. Näin saa hauskan kuvakirjan omista lemppari kuvista ja asioista sekä ideoita kuvaamiseen. Aiheita voi kuvata joko järjestyksessä tai sikinsokin.

Teen jossakin välissä selkeän listan vielä kaikista aiheista ja laitan sen instagramiin, niin voi poimia sieltä ideoita jos haluaa tarttua samanlaiseen projektiin!

- Vipu kuittaa!

maanantai 14. elokuuta 2017

Kanervan kukkia

Olin saaressa viikonloppuna ja se oli täynnä kukkivia kanervia. Mietiskelin voisiko kanervaa hyödyntää jotenkin, mutta se jäi ajatustasolle. Lähtiessämme pois mieheni toi kukkakimpun jossa oli luonnonkukkia ja kanervan varpuja. Päätin ottaa netin ihmeellisen maailman esille ja katsoa tietoa kanervasta.

Ainakin kukkia voi hyödyntää yrttiteenä. Kun tee mainitaan, ei paljoakaan enempää tarvitse minun kiinnostuksen herättämiseen. Ohjeistusta kukkien käyttöön oli paljonkin ja hyötyjä pitkät listat. Niinpä ajattelin jos kokeilisi kuivattaa ja käyttää teen seassa.


Päätin aloittaa kimpussa olevista, hieman näkisi millainen määrä tulisi muutamasta varvusta. Aluksi pelkäsin hajottavani kukat, kun niitä aloin yksitellen napsimaan. Niitä saikin repiä varsista suht reippaasti, kestivät kovempiakin otteita vaikka heiveröisiltä ja pieniltä ne vaikuttavatkin.


Kun sain nypittyä ja siistittyä kaikki, piti miettiä kuivattamis puoli. Otin kaapista yhden kupin haudutuspusseja kaksi kappaletta ja avasin sivut saksilla. Levitin pussit vierekkäin ilmavalle tasolle ja laitoin kukat niiden päälle. Sijoitin ne samaiseen jääkaapin yläpuolella olevaan kaappiin missä on myös mintut kuivamassa. Menen luultavasti lähipäivinä keräämään metikköön lisää, nyt kun kukat ovat parhaimmillaan.
Palailen asiaan taas myöhemmin, kun asiat etenee!

- Vipu kuittaa!

keskiviikko 9. elokuuta 2017

Uunitomaatit ja pannuvihanneksia

Tänään tuli kokeiltua ihan kokeilemisen arvoinen resepti-idea. Tein pesto-parmesaani uunitomaatteja, pannulla paistettuja perunoita ja ruusukaalia sekä tsatsiki-kermaviiliä ja kuskusta.

Yum yum

Oli muutens helppoa ja hyvää! Käy katsomassa uunitomaattien ja pannuvihannesten ohjeet resepteistä ja kokeile!

- Vipu kuittaa!

sunnuntai 6. elokuuta 2017

English Rose Tee

Sain viime vuonna rakkaalta ystävältäni tuliaisia Englannista. Juttelimme jo ennen hänen reissuaan, että tuothan minulle teetä. Ja niin hän toi kahta eri teetä. Tänään tunnelmoin ruusuisessa teehetkessä...


Eli siis teen nimi on English Rose. Sisältää mustaa teetä, ruusun nuppuja sekä terälehtiä ja ruusun aromia. Huumaava makuelämys ja tuoksu on valloittava. Vaatii sopivan mielentilan. Jo paketti itsessään tuo ilahduttavan mielen (katsokaa tuota kiinnitystä!) ja tekee pelkästä teen valmistamisesta ihanan hetken. Paketin takana on myös muutakin.

Teelajien haudutusohjeistus

Tämä taulukko. Kaikki teen juojat tarvitsevat tämän taulukon. Ja siksi jaan sen nyt tänne. Taulukossa määritellään jokaisen teelajin hauduttamisaika, määrä suhteessa 2 dl vettä, veden suositeltava lämpötila sekä ehdotus käyttää vain mustassa teessä maitoa. Lämpötila suosituksesta kylläkin kuulemani mukaan vihreän teen ihanteellinen lämpötila on muistaakseni 60 asteen tienoilla. Mutta suuntaa antava taulukko. Olin haltioissani tästä!

Itse käytän nykyään hauduttaessa seuraavanlaisia vaiheita:
1. Keitän veden ja sen jälkeen käytän teenlehdet hetken pienessä määrässä tuota vettä, jonka jälkeen heitän käytetyn veden pois. Näin saan teestä suurimman osan kitkeryydestä pois (tätä tehdään Japanissa).
2. Lisään pannuun vähän viileää vettä ja sen jälkeen kaadan kuuman veden jolloin lämpötila laskee hieman 100:sta asteesta.
3. Laitan ajastimeen halutun haudutusajan.
4. Teen hauduttua nostan teenlehdet pois pannusta ja nautin maukkaasta teestä.
Yleensä en lisää sokeria, hunajaa tai vastaavaa enkä maitoa. Tarvittaessa vain kylmää vettä laskemaan lämpötilaa.

Suosittelen joskus maistamaan ruusuista teetä. Sivistynyt makukokemus. Tulee väkisin Englanti mieleen, siihen mielikuvaan sopii tällainen sadekelikin. Ja huomenna jaan tämän teehetken kyseisen rakkaan ystäväni kanssa... It will be lovely!

- Vipu kuittaa

lauantai 5. elokuuta 2017

Kuivattamisprojekti

Näin teenjuojana innostuin eilen ajatuksesta kuivattaa mintunlehtiä ja käyttää niitä teen seassa... Ja siitä lähti suunnitelmat vieläkin pidemmälle, mutta niistä ideoista joskus myöhemmin lisää.

En ole koskaan kuivannut mitään itse. Joskus näin kotona sellaisen kuivatuslaitteen jossa oli sitten omenaa ja muuta sellaista kuivatuksessa. Myös uunissa on tilliä joskus ollut. Mutta itse en ole prosesseihin oikeastaan ollenkaan ollut osallisena enkä tiedä paljoakaan asiasta.
Minua alkoi kutkuttaa kuitenkin ajatus omasta mintusta tuotetusta teestä ja idea toteuttaa vanhan ajan tyylisesti nippuun sidottuna kuivatus... Maalaistyttö heräsi eloon.


Ohjeena oli sitoa kevyeen nippuun ja kuivumaan hämärään noin 30 asteeseen. Yhtenä ehdotuksena oli laittaa jääkaapin yläpuolella olevaan kaappiin kuivumaan, koska jääkaapin ulkopuolelle tuottama lämpö nostaa kaapin lämpötilaa sopivasti. Mutta ilmanvaihdosta pitää pitää huolta!


Minulla on tuollaisia paperinarun tyylisestä tehtyjä tabletteja ja totesin sen olevan täydellinen tähän hommaan. Kiinnitin sen reunaan ja kaappiin pystyyn nojaamaan. Kaapin reunaan laitoin syömäpuikon estämään oven sulkeutumisen jotta ilma kiertäisi, mutta niin että lämpö pysyy kuitenkin kaapin sisällä.

Mielenkiinnolla odotan onnistuuko tämä kokeilu. Ja mikäli onnistuu, tuleeko käytössä teehen pientä mintun makua? Sen näkee myöhemmin.

- Teetyttö kuittaa!

Paahdetut Avokadot

Resepteihin on tulossa pieni maukas välipala/lisuke lisäys! Katselin netin ihmeellisestä maailmasta hieman ideoita puhtaampaan ja terveellisempään ruoanlaittoon ja törmäsin välipaloissa kaikenlaisiin paahdettuihin kasviksiin. Ensimmäisenä kiinnostuksen herätti paahdetut parmesaaniavokadot. Sitä lähdin sitten testaamaan...


Käy katsomassa reseptien puolella ohje ja ota kokeiluun!

- Vipu kuittaa!

perjantai 4. elokuuta 2017

Mintun kukka

Olen ollut hyvin iloinen siitä, että kaupasta ostamani minttu alkoi jatkamaan elämäänsä kotona istuttamassani ruukussa. Se jo pelkästään hämmästyttää ja kertoo paljon kasvien ihmeellisestä kasvuvoimasta. Mutta sitä en tiennyt, että se alkaisi kukkimaan! 


Se oikeasti kukkii! Katsoin tänään pensaan ihania tuoreita varsia ja sitten huomasin pikkuruisen valkoisen kukan. Tajusin, että varren koko kärki on täynnä nuppuja! Ja on toinenkin varsi missä on samanlainen kärki.
Mietiskelin tekeekö kukinta lehtien maulle mitään, koska joissakin kasveissa kehotetaan käyttämään kasvit ennen kukintaa. Eräällä sivustolla sanottiin kukkimisen huonontavan kuivattavien versojen makua.
Törmäsin ajatukseen tehdä minttuhilloa. Se kiinnostaisi kovasti, mutta siihen pitäisi varmaan käyttää koko puskan lehdet jotta saisi edes vähän aikaiseksi! Mutta ajatus jäi askarruttamaan... Se menee korvan taakse mietintään.

- Nettipuutarhuri kuittaa! 

Pikkuiset Sokeriherneet

Sokeriherneiden kasvua on ollut ilo seurata. Ensin jännitin lähteekö siemenet edes itämään, sitten pysyykö taimet hengissä, alkaako niihin tulla kukkasia, alkaako kukista muodostua satoa... Ja nyt ollaan tässä. Minulla on kasvamassa noin 13 palkoa, kolme on jo maistettu ja kukkasia on vielä lisää. Maanantaina olisi tarkoitus tehdä wokkia ja sinne sekaan laittaa palkoja tuomaan mehevää makua.

En tiennyt millä tavalla varret alkavat kukkimaan, joten meni vähän aikaa ennen kuin tajusin ensimmäisten kukkien alkavan kasvamaan. Varsiin tuli hassuja lehtirykelmiä ja siellä keskellä oli tulossa pieni vihreä nuppu. Pian se alkoi hieman kasvamaan ja muuttamaan väriään valkoisemmaksi.


Kyllä sieltä suloinen kukka alkoi muodostumaan! Odotin innolla edistymistä ja sitä miltä kukka kukkiessaan näyttää.


Kukka oli hassun hauska. Ensimmäistä kertaa näin herneen kukan. Seuraavaksi jäin jännittämään miten tuosta alkaa palkoa kasvamaan.


Ja nyt herneet alkavat olla syötävän kokoisia. Sellainen oli sokeriherneen kasvutarina. Herneiltä ne maistuvat ja ovat mukavan rapsakoita. Odotan innolla maanantaita!

- Vipu kuittaa!

sunnuntai 23. heinäkuuta 2017

Vihreät asukit

Parveke on muuttunut ihanaksi vihreäksi keitaaksi. Mutta se vaatii silloin myös jatkuvaa hoitoa. Olen nauttinut siitä kovasti ja jopa toivoisin sen tarvitsevan huolenpitoa enemmänkin. Mutta nautin siitä mitä on.


Minttu kasvattaa koko ajan uusia alkuja ja se on upean raikas. Kovasti halajaa kohti valoa. Basilikat ovat myös pysyneet hengissä ja olen alimpia alkulehtiä nyppinyt pois jotta ilma kiertäisi ja saisivat voimaa kasvattaa itseään. Vähän olen kastelemisen kanssa pelännyt, koska en halua upottaa sitä veteen, mutta toisaalta lehdet ovat välillä vähän kuivakan tuntuisia. Toivotaan parasta!


Sokeriherneiden pieniä oksia ja lehtiä olen vähän karsinut jotta voima keskittyisi aina ylemmäs ja ei tulisi liian tuuheaa kasvua. Lisäsin tänään sen tukiin hieman korkeutta, koska ne kasvaa suht pitkiksi. Äidilläni on myös näitä kasvamassa ja ne kiemurtelee ristikossa jo aika pitkinä.
Uusia retiisejä laitoin kasvamaan ja kasvu tahti on ollut hyvä. Edelliset eivät oikein onnistuneet. Katsotaan mitä tapahtuu.


Ruohosipuli on alkanut nostaa pikku hiljaa varsiaan. Pisimmät odottavat pääsevänsä raaka-aineeksi tuleviin ruokiin. Paria pätkää olemme jo hieman maistelleet sellaisenaan. Mielenkiintoista seurata alkaako se tuottamaan lisää varsia niin kuin minttu.


Viimeisenä, mutta ei vähäisimpänä: viiniköynnös. Olen saanut kasvun hallintaan leikkaamalla varret ylhäältä. Runsas ja kaunis se on. Sivuilla kasvavat oksat ovat kasvaneet joten köynnös on kunnossa. Yllättävän helpoksi hoidokiksi se on osoittautunut. Sanoisin jopa kaikista näistä helpoimmaksi. Toivon, että se selviää elossa ensi kesään. Tuleva syysleikkaus ennen talvea jännittää jo valmiiksi. Mutta ohjeita luetaan netin ihmeellisestä maailmasta säännöllisesti, jotta voisin taas nauttia tästä myöhemminkin.

Täällä kaikki vihreät asukit hengissä ja hyvässä voinnissa. Saan nauttia niiden tuomasta ilosta ja raikkaudesta! Ihanaa.

- Vipu kuittaa!

Puita ja puskia

Kasvit kasvaa kasvamistaan ja pieniä toimenpiteitä pitää tehdä pitkästä aikaa. Avokado on nuokkunut lehtien painosta jo pitkään ja on tarvinnut tukea. Pienet kepukat eivät yletä tukemaan tuota 59 cm pitkää puun alkua.


Ei auttanut kuin mennä etsimään lähimetsiköstä tukevaa oksaa tai ohutta runkoa jota voisi käyttää. Ja niin löytyikin sopiva!



Näyttää paljon paremmalta. Jätin tulevaisuuden varalle tukikepille pituutta, ja pitäisi riittää joksikin aikaa. Kasvu on huomattavasti hidastunut vaikkakin tasaisen rauhallisesti uutta vartta ja lehtiä pukkaakin. Toiset kaksi avokadoa kuihtuivat kesän kylmyydessä, kun taas tämä yksilö on nauttinut. Melkeinpä mitä viileämpää ja varjoisampaa, sitä parempi! Toivottavasti selviää syksyllä hengissä, kun pitää siirtää sisälle.

Kirjoitan seuraavassa kirjoituksessa muista parvekkeen vihreistä asukeista!

- Vipu kuittaa!